Isäni oli vanhempain kuollessa vasta viisivuotias. Hänen synnyinkotinsa oli Härmälä Rantakylässä, tätä taloa ei enää ole. Poikasena kävin usein Haaralla, koska siellä oli kylän postipaikka. Sieltä kävin hakemassa Yhteishyvä-lehden, joka tuli isälleni. Haaran talossa pidettiin minua sukulaisena. Emäntä käski aina syömään, jos sattui olemaan ruoka-aika. Veljeni Kalle kävi kansakoulua Kedonperän koululla, en muista kävikö siskoni Aili koulunsa myöskin siellä. He olivat minua kymmenkunta vuotta vanhempia ja ovat nyt jo kuolleet.
Sota-aikana koulu oli lavantautisairaalana. Siellä kuoli monta kyläläistä, sanottiin, että saivat taudin Temmesjoen vedestä. Tyrnävänjokivarressa tautia ei esiintynyt. Haaran Juusokin sen sairasti ja hänen sanottiin olleen aika huonona, mutta hän parani.
Kylliälän pojila oli Haaran rannassa oikein uimala, josta voi kahdelta eri korkeudelta sukeltaa- Sota-aikana olin poikien kanssa uimassa, kun sotilasjoukkue tuli marssiltaja marssijat komennettiin uimaan. Yksi sotilas vajosi pohjaan.Kun vesi oli sekavaa, ei häntä heti löydetty. Kauppilan Johanneksen vene haettiin. Uponnut löydettiin ja hänet nostettiin siihen ja tuotiin rantaan. Vaikka lääkärikin tuli paikalle, ei hukkunutta enää satu virkoamaan. Keiteleeltä kotoisin ollut sotilas oli ollut uimataitoinen.
Sota-aikana 1944 olin meijerillä hevospoikana. Temmesjoessa uitettiin tukkipuita ja jouduin meijerin hevosella nostamaan tukit maalle, kaksi aikuista miestä oli mukana. Vanhempi partasuinen mies Toppila oli Asemakylältä ja Koistisen Väinö Kedonperältä, joka oli vanhempi reserviläinen. Hänet haettiin sitten sotimaan, kun alkoi suurhyökkäys Kannaksella. Meiltä tukkien nosto loppui siihen.
Minulla on Mauno Uksilan tekemä puuveistos, jonka isäni on ostanut sota-ajan jälkeen Maunolta. Mauno oli kätevä käsistään ja isäni kertoman mukaan hän oli Kedonperän koulun Priimus, näin opettaja Harmaala oli häntä kehunut. Maunon elämään sota vaikutti aikoinaan niin, että hän kuoli nuorena. Maunon äiti Tyyne Uksila oli Juho Moilasen vaimona ja he saivat pojan, joka kasteessa sai nimekseen Kaarlo. Isä-Juho oli iso mies ja niin oli poikansa Kaarlokin. Juholla oli tapana puhuessaan sanoa "tani", vaimoaan kutsui Tyynetaniksi ja poikaansa Kalletaniksi, niinpä tuttavat kutsuivat häntä itseään "tanijussiksi".
Kiitos Jäälinojan Hannekselle,että olet merkinnyt muistiin kedonperäläisyyttä. Jostakin ihmisestä saatetaan todeta, että oli legenda jo eläissään. Hannes mainitsee jutussaan ainakin pari kedonperäläistä, jotka todellakin olivat legendoja. Moilasen miehet Jussi ja Kalle ansaitsevat tuon arvonimen. Juureva Jussitani ei jättänyt ketään kylmäksi eikäpä Kallekaan jäänyt keneltäkään huomaamatta. Lukemattomattomilla tositarinoilla näiden miesten elämänhistoriaa voidaan kirkastaa. Tulkoonpa jo tässäkin mainituksi, että samoilla tantereilla vaikutti vielä kolmaskin legenda. Tämä persoona grata oli nimeltään Valio Karppinen. Karvapojaksikin kutsuttu pienikokoinen mutta kaikkea pelkäämätön voimanpesä. Kaikkinensa kylältämme löytyy joukko jo edesmenneitä, todellisia maailman pilaamattomia persoonia, jotka ovat ansainneet muistelonsa. Pankaapa toimeksi !
VastaaPoista