Kedonperä-blogi on levännyt turhankin pitkään. Myös kyläyhdistyksemme toiminta on ollut tänä vuonna vähäistä. Pari tapahtumaa on kuitenkin ollut. Keväällä hiihdimme kilpaa ja syyskuun alussa opettelimme rieskan tekoa. Äsken pidimme sääntömääräisen syyskokouksen.
Aneemisuus ei ole ainoastaan Kedonperäläinen ongelma, veren vähyyttä lienee useimmissa kyläyhdistyksissä. Ainakin, mitä olen kuunnellut ja keskustellut Limingan muiden kylien edustajien kanssa sama ongelma on muuallakin. Ja oletan, että ongelma ei rajoitu pelkästään Liminkaan mutta toki hyvinkin vireästi toimivia kyläyhdistyksiä löytyy eri puolilta Suomea. Jossakin päin aktiivisuutta löytyy jopa koulun rakentamiseen.
Eipä ole vaikea arvata ja ajatella miksi kylienkään yhdistystoiminta ei kiinnosta. Tämän päivän individualistinen ihminen haluaa katsella asioita vain pääsääntöisesti omasta näkökulmasta. Joko niin, että hyödynkö mitään tai että minulla taitaa olla niin kiire. Eikä välinpitämättömyyskään ole pois suljettu syy. Niin ja tietysti aikaa on aina asialle, jota pitää tärkeänä.Tämä kaikki on onneksi jokaiselle täysin sallittua vaikkei kovinkaan arvokasta. Yhteiskunnassamme ihmisten perustarpeet ovat kuitenkin niin hyvällä tolalla, ettei senkään vuoksi yhdessä toimimiselle ole välttämätöntä tarvetta.
Ei ole uutinen, että elämme globalisaation aikaa. Fyysisesti olemme lähempänä toisiamme kuin koskaan mutta henkinen välimatka on kasvanut. Maaseudullakaan ei ole tarvetta naapuriapuun. Ei tarvitse lainata rahaa eikä voita niinkuin ennen. Olemme velvoittaneet yhteiskunnan huolehtimaan puolestamme monia asioita, jotka enne hoidimme vaikkapa naapuriapuna. Elämme kuitenkin tätä aikaa ja menneisyydestä ei löytyne näiltä osin käyttövoimaa aikaamme. Mutta kaikesta huolimatta "Kedonperänkin lusikka" on otettava vain kauniisti käteen ilman voivottelua ja valitusta. Minulla on kuitenkin käsitys, että kuntien palveluja tuottavan roolin vähetessä kylien merkitys kaikkinensa kasvaa. Ken elää sen näkee. Limingan kuntastrategiassakin mainitaan jo kylien merkitys vaikkakaan juuri mitään sivukyliin ei ole panostettu. En malta olla mainitsematta esimerkkinä väestöltään nopeasti kasvavan Ketunmaan, kylätien asfaltointia. Päällyste saatiin mutta kovan kädenväännön tuloksena. Vastustajia löytyi kirkkaasti yli puoluerajojen.
Niin lopetanpa tämän filosofoinnin ja jahkailun ja me teemme sen Kedonperän kyläkirjan.Oli suurenmoinen asia, kun kirjatoimikuntaan ei tarvinnut ketään kerjätä. Kaikki olivat hyvin innostuneita. Pidämme ensimmäisen toimikunnan tapaamisen tammikuulla. Päätämme näkökulman tai näkökulmia, josta kirjoitamme kirjan. On oletettavaa, että jaamme kirjoittamista useille henkilöille. Hyviä ehdotuksia kirjan nimeksi otetaan vastaan ja tietysti kaikki hanketta edistävät ajatukset ja ideat otetaan hyvillä mielin vataan. Kedonperäkin historioineen on täynnä mielenkiintoisia tapahtumia, ihmisiä ja elämää. Oletankin, että aiheista ja asioista ei ole suinkaan pula. Haasteena saattaa ollakin mieluummin asioiden ja aiheiden rajaaminen
