Aktiivisuuteen asennoituminen

Ihailen kylien aktiivisia toimijoita. Ihailen heidän intoaan ja jaksamistaan. Ihailen heidän rohkeita ideoitaan. Ihailen heidän tarmoaan viedä asioita eteenpäin. Ihailen sitä, etteivät he kaikessa vaatimattomuudessaan nosta itseään jalustalle, vaan tekevät työtään pyyteettömästi yleistä hyvää ajatellen.

Nämä kylätoimijat usein omalla aktiivisella toiminnallaan vetävät muutakin kylän väkeä mukaan tapahtumiin. Kun itse on innokas ja tekee asioita tarmokkaasti hyvällä mielellä, ei hampaat irvessä vääntäen, huomaavat muutkin, että toimintaan on kiva osallistua ja ottaa vuorollaan vetovastuuta. Yhdessä tekemällä vältetään se, ettei järjestelytyö käy liian raskaaksi yhdelle henkilölle. Lisäksi yhdessä tekeminen on hauskaa!

”Kylätoiminta on yhteistyötä!”, näin otsikoi nettisivuillaan Suomen kylätoiminta ry. Ja tämä on ihan totta. Kylätoiminta koskettaa koko kylää ja kaikkien kylässä asuvien tulisi kantaa yhteisistä asioista vastuu.

MTV 3:n toimittaja Outi Airola puhui 25.9.2010 Kyläpäivillä syrjäytyneiden mukaan ottamisesta kylätoimintaan. Airola kertoi esimerkin oman asuinalueensa toiminnasta, kun alkoholisoituneet kanssa-asujat oli saatu mukaan yhteiseen rakennusprojektiin. Toiminnalle oli asetettu selkeät rajat kenenkään elämäntapoja syyllistämättä. Matkassa oli ollut kiviä ja kuoppia, mutta tavoitteeseen oli päästy. Yhteinen rakennus oli valmistunut ja projektin päätyttyä rakennusmiehetkin olivat kaikkien yllätykseksi raitistuneet.

Kyse on asennoitumisesta. Että näemme omassa kylässä asuvat ihmiset tasavertaisina, yhtä tärkeinä ja samanlaisina vastuun kantajina kuin itsekin olemme. Välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä miten suhtaudumme kanssa-asujiin. Otammeko heidät tarvittavalla tavalla huomioon? Vai olemmeko edes huomanneet, että KAIKKI kyläläiset voisivat kantaa kortensa kekoon?

Entäs nuorten mukaan ottaminen? Istuin itse viime viikolla eräässä palaverissa nuorten kanssa ja jopas asioiden edistäminen oli helppoa! Tunnissa oli lyöty lukkoon erään tapahtuman järjestelyt ja vastuut jaettu ilman kenenkään vastaan panematta. Loput asiat sovittiin viikon sisään sähköpostein. Eräällä kylällä puolestaan nuoret saavat käyttää kylätaloa vapaasti omiin tapahtumiin. Nuorilla on omat avaimet, tapahtumista sovitaan etukäteen ja homma toimii! Nuoret tietävät yhteiset pelisäännöt ja vastuun, joka heille on asetettu. Ja näistä halutaan pitää kiinni, jotta hyvä kokoontumispaikka on heillä jatkossakin käytössä.

Tuolla kylällä nuoriin suhtaudutaan oikealla asenteella. Heihin luotetaan, eikä olla osoittelemassa sormella: ”Te kuitenkin vaan rikotte kaiken!”. Tämä ja Airolan esiin tuoma esimerkki kertovat siitä, että pitää vain luottaa toisiin. Luottaa alkoholisoituneisiin rakennusmiehiin ja nuoriin, luottaa toisiin ihmisiin.

Peräänkuuluttaisin toistemme huomioimista. Tai huomaamista. Huomaisimme arjen hyörinässä toiset ihmiset, aktiiviset ja ei –aktiiviset, kaikki kylän asukkaat. Pysähtyisimme ja kysyisimme: ”Mitä kuuluu?”. Ehkä kuulisimme selityksen sille, miksi hän ei ole osallistunut kylän tapahtumiin viime aikoina. Ehkä emme. Ehkä vain toisimme hyvän mielen huomatuksi tulleelle.

Miia Latvala

Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä maakunnallisessa Kipinää kylille –hankkeessa.

Geokätköilyä ja muuta harrastusta Kedonperällä

Että sitä voikin hurahtaa kokeilemaan jotakin, jota on oikeastaan pitänyt ihan "huuhaa-kotkotuksiin" kuuluvana harrastuksena... Kaikki alkoi alunperin siitä, kun näitä www-sivuja tehdessäni mietin, että pitäisikö tänne kirjoittaa jotakin harrastuksista, joita Kedonperällä voi harrastaa. Lista näytti ihan surullisen lyhyeltä: ulkoilu, luonnossa samoilu, lenkkeily, kävely, sauvakävely... Eli suomeksi sanottuna Kedonperä kuulostaa ihan syrjäiseltä takapajulalta, joka ei tarjoa mitään harrastusmahdollisuutta. Täällä ei voi siis tehdä MITÄÄN! Harrastaakseen täytyy vähintäänkin mennä Limingan kirkonkylälle tai peräti Ouluun asti. Siispä jätin kaikessa hiljaisuudessa harrastus-osion pois kotisivuilta...

Myöhemmin kyselin iltalenkillä tarpoessamme pojiltani, että mitä täällä Kedonperällä voi harrastaa.
- "No ainakin kalastaa", pojat hoksauttivat. KALASTUS, tosiaan, sen olin kokonaan unohtanut listaltani. Se on harrastus, jota ei sentään joka paikassa voi harrastaa.
Kedonperähän suorastaan vilisee jokia, jotka puolestaan vilisevät kaikenkokoisia vonkaleita. Ehkä olin unohtanut tämän harrastuksen siitä syystä, että poikien kalaonni on tähän asti ollut melko vaatimatonta laatua. Pari ahventa on saatu kissan ihmeteltäväksi. (Tosin kesällä, kun palailivat kalalta, kertoivat saaneensa saaliiksi melkein kaksi melojaa. Pojat olivat heittäneet siimat veteen Tyrnäväjoen sillalta, juuri samaan aikaan sillan alta oli tupsahtanut esiin kaksi melojaa. Oli kuulemma sekä melojilla että pojilla meinannu naurattaa...)
- "Ja voihan täällä metsästääkin", pojat jatkoivat. Sen kyllä olin huomannut, sillä oli juuri sorsastuksen aloitusaika meneillään... Minulle tämäkin harrastus on sen verran vieras, että olin unohtanut harrastuslistastani. Täydensin listaani, joka nyt siis sisälsi ulkoiluharrastusten lisäksi kalastuksen ja metsästyksen.

- "Olisiko mitään harrastusta ulkoilun lisäksi, jota "ei-metsästysihminen" voisi harrastaa", kyselin. Tuli hetken hiljaisuus, kun pojat miettivät harrastusta tämmöiselle metästyskammoiselle. Hetken tuumittuaan ja olemustani mittailtuaan he ilmoittivat:
- "No ehkä sinä mahtuisit sinne geokätköpaikkaan, jos oikein kyyryssä menisit."
- "MITÄH?", mikä ihmeen geokätkö, täälläkö jossain? Olin pelkkänä kysymysmerkkinä :?)

Niin alkoi ensimmäinen opastettu tutustumiskierrokseni geokätköilyn maailmaan. Hämärästi muistin joskus kuulleeni sanan geokätköily, jonka olin heti lokeroinut mielessäni noihin "huuhaa-kotkotuksiin". Mahduin kuin mahduikin könyämään (loppujen lopuksi ihan helposti!) geokätköpaikkaan. Tunsin melkein löytämisen riemua tutkiessani kätkölaatikkoa. Pojat kertoivat, että kylämme alueella olisi toinenkin geokätkö, joka tosin oli heiltäkin vielä löytämättä. Tämän ensimmäisen paikankin he olivat löytäneet ihan sattumalta kalareissullaan.

Kotiin päästyäni olin sen verran vaikuttunut kokemuksestani, että pyyhälsin tutkimaan, mitä armas kaikkitietävä google kertoisi geokätköilystä. Ja mitä siellä lukikaan? Ensimmäiseksi löytyi suomalainen geokätköily-sivusto http://www.geocache.fi/, siellä kerrottiin, että: "Geokätköily on maailmanlaajuinen harrastus, jossa käytetään hyväksi satelliittipaikannusta joten GPS-laite on suositeltava. Jotkut taitavat kartanlukijat tosin etsivät geokätköjä myös ilman paikannuslaitetta. Geokätköilyä voi harrastaa jokainen. Geokätköily on monipuolista: voit etsiä geokätköjä yksin tai ystävien kanssa, jokainen geokätkö on omanlaisensa ja voit piilottaa myös itse uusia geokätköjä. Geokätköily on myös oiva liikuntamuoto (mikäli niin itse haluat) ja voit itse valita liikkumisen määrän. Geokätköjä sijaitsee niin kaupungissa kuin retkeilyalueilla, normaaleita tienvarsi- ja maastokätköjä unohtamatta. Geokätköilijä piilottaa geokätkön eli rasian, jossa on lokikirja, kätkötiedote, kynä ja mahdollisesti jotain mukavaa vaihtotavaraa. Hän määrittää piilon sijainnin satelliittipaikantimella ja julkaisee internetissä geokätkön koordinaatit sekä muita vihjeitä. " [lähde: www.geocache.fi]

Minua ilahdutti varsinkin sanat: maailmanlaajuinen, jokainen, oiva liikuntamuoto. Siis Kedonperähän on selvästi osa maailmanlaajuista kasvavaa harrastustoimintaa, eihän tämä ihan takapajula voi olla! Muilta sivuilta luin vielä sen verran, että matkailureitit voi kotimaassakin valita geokätköjen mukaan. Ruokatauon päätteeksi voi sitten koko perheellä virkistää mieltä geokätköä etsiessä taukopaikan läheltä. Geokätköt esittelevät usein myös paikallisia nähtävyyksiä. Hurraata huutaen (en nyt oikeesti!) lisäsin geokätköilyn harrastuslistaani. Voin jo ihan kuvitella puolison hölmistyneen ilmeen, kun ensi kerralla lomakohdetta mietittäessä minä esitän asiantuntevan kysymyksen:
- "Onkohan siinä lähellä mitään geokätköä mukavan matkan päässä"...

Jos joskus iskee tekemisen puute ja haluatte kokeilla jotain ihan uutta omalla kylällänne, suosittelen kokeilemaan geokätköilyä. Se meidän löytämämme oli helpoimmasta päästä ja sitä voi googlettaa hakusanoilla: gc1x480 ja geokätkö. Jos joku ihan innostuu geokätköilystä, niin geokätköjä voi sitten etsiä ihan maailmanlaajuisesti. Kedonperällä aloitettua harrastusta voi harrastaa vaikkapa Lontoon-matkallaan. Itse yllätin itseni jo tutkimasta toisen kylällämme sijaitsevan geokätkön tietoja. Mitenkähän tuollainen mysteeri-geokätkö selvitetään...

Niin ja niistä harrastuksista vielä: jos kyläyhdistyksen laavun läheisyyteen tulee lentopallokenttä, niin se harrastuslista kasvaa taas yhdellä! (Ja sitten minulle on ehdotettu sitä melontaa Tyrnäväjoessa, mutta se on jo kokonaan toinen tarina se!)

PS. En sentään kehtaa ilmoittaa harrastuksekseni geokätköilyä, tuommoista "huuhaa-kotkotusta"...

-Kirsi

Kyläyhdistyksen puheenjohtajan palsta

Nyt me kaikki kedonperäläiset tiedämme missä asumme. Niin, tai ainakin meidän pitäisi tietää. Onko siis ylipäätään mahdollista, että joku meistä ei voisi tietää, mille kylälle on keitinselkänsä rakentanut? Jokin aika sitten keskustelin erään uuden kedonperäläisen kanssa ja ei hän oikein ollut tunnistanut, mille kylälle Liminkaan hän olikaan tullut asumaan. Siis mahdollistapa hyvinkin. Ajan myötä kaikki kylämme tunnisteet olivat pikkuhiljaa kadonneet.

Kedonperä painui vähitellen unholaan koulun lakkauttamisen myötä. Kaksitoista oppilasta ei enää riittänyt pitämään koulua yllä ja niinpä vuonna 1970 Kedonperän 50-vuotinen kouluhistoria tuli tiensä päähän. Sen aikaisilla kunnan päättäjillä lienee ollut vain yksi todellinen vaihtoehto, kedonperän kyläkoulun lakkauttaminen. Koulun lakkauttaminen ei merkinnyt pelkästään lasten ja nuorten opettamisen ja koulusivistämisen loppumista omalla kylällä. Se merkitsi myös yhteisöllisyyden hiipumista. Tätä takaperoista kehitystä vauhditti tietysti myös maatalouden koneistuminen, sillä se vähensi ratkaisevasti tilojen välistä yhteistyötä.

Kedonperä on noussut jälleen kartalle. Usein lenkkeillessäni harmittelin kylämme katoamista. Muistoissani oli usein se aika muutamien kymmenien vuosien takaa, jolloin kylässämme vielä elettiin täyttä elämää. Monet suuret jo edesmenneet persoonat, kyläläisten yhteistyö ja koulu tapahtumineen suorastaan velvoittivat minut toimimaan. Niinpä rutistin kutsun perustavaan kyläyhdistyksen kokoukseen ja jokseenkin yllätyin, kun sain pirttiimme sopivan kokoisen joukon perustamaan kyläyhdistystä. Yhdistys on nyt toiminut alun toista vuotta ja Kedonperän kadonnut yhteisöllisyys on elpymään päin. Olemme viettäneet viime ja tänä kesänä Kedonperä kyläillan. Palautteesta päätellen sekä nykyiset että entiset kedonperäläiset ovat olleet kokemaansa ja näkemäänsä tyytyväisiä.

Kylän yhteiseksi kokoontumispaikaksi on muodostumassa Haaransillan kiertoliittymän itäpuolella oleva puolen hehtaarin kokoinen jokitörmätontti. Ne jotka muistavat niin tietävät, että se meidän kouluhan se oli siinä aivan vieressä. Muistojen tulvaa, eikö niin! Tontille olemme nyt rakentamassa kylän yhteistä laavua. Sen valmistuminen vaatii vielä ponnisteluja ja yhteen hiileen puhaltamista mutta eiköhän se siitä. Paikka on sopivasti puiden katveessa, jotta se säilyisi asiaankuulumattomien ulottumattomissa. Tontille mahtuu sopivasti kylän yhteinen lentopallokenttäkin ja läheinen jokiahde mahdollistaa kalojenkin narraamisen kesäiltaisin. Joka tapauksessa paikka on sitten kaikkien niin entisten kuin nykyistenkin kedonperäläisten vapaassa käytössä, kunhan ensin talkoilemme sen kaikilta osin asianmukaiseen kuntoon. Talkoisiinkin on kaikilla vapaa pääsy!

Kedonperän kotisivut http://kedonpera.webs.com/index.html, joita nyt katselet avattiin muutama viikko sitten. Kotisivut ovat kyläyhdistyksen jäsenemme kedonperäläisen Kirsi Kärnän käsialaa. Toivon, että palautesivun avulla voimme keskustella ja kehittää sivuja edelleen. Etenkin vanhat ja miksei uudetkin kylään tai kyläläisiin liittyvät valokuvat ovat aina tervetulleita. Myös muita hengentuotteita voimme niin sovittaissa julkaista. Ole hyvä ja ota rohkeasti minuun tai Kirsiin yhteyttä. Kotisivut ovat ovat nyt kylän yhteinen foorumi. Sivujen avulla voimme keskustella, muistella ja kehittää yhdessä omaa kyläämme. Kuten huomaat, sivut toimivat myös kylän yhteisenä ”muistina”. Sivuille on tallennettu Kedonperän historiaa erilaisten persoonien ja tapahtumien muodossa. Haluan myös korostaa, että lisääkin asiaa mahtuu. Sivut eivät koskaan ole valmiit.

Kyläyhdistyksen hallituksen toive on, että mahdollisimman moni liittyisi Kedonperän kyläyhdistykseen jäseneksi. Anomuksen voi siis nyt lähettää näiden sivujen kautta ja maksuohjeen lähetämme, joko kirjeellä(pankkisiirto) tai sähköpostilla.

Mainitsemisen arvoista on vielä se, että kyläyhdistys on vauhdittanut kunnallisen viemäriverkon rakentamista kylällemme. Arotien varren asukkaat pääsevät jo tänä syksynä liittymään verkkoon ja tavoitteena on verkon laajentaminen koko kylälle. Lisäksi olimme viime talvena yhteydessä Destiaan (ent.Tielaitos) ja Arotien kohdalla kevyen liikenteen liittymää on nyt paranneltu. Yhteinen kyläpolku on vielä ajatuksen asteella, mutta joskus todellisuutta. Tervetuloa kyläyhdistyksen toimintaan ja jäseneksi sekä nykyiset että entiset kedonperäläiset.

Syysterveisin Markku Ahola
Kedonperän kylähdistys Ry:n hallituksen puheenjohtaja