(pari sivua muistelmakirjastani)
Kedonperä on pieni kylä Limingan kirkonkylän itäpuolella valtatie 4:n ja valtatie 8:n risteyksen ympärillä ja Temmesjoen ja Tyrnävänjoen yhtymäkohdan tienoilla. Kylä sijaitsee avarassa pelto- ja niittymaisemassa Limingan lakeudella noin 24 kilometriä etelään Oulusta ja kolme kilometriä Limingan keskustasta.
Talvella kouluun hiihdettiin suoraan peltoja pitkin. Keväällä ja syksyllä kouluun mentiin polkupyörällä. Tie Kylliälästä kouluun asti pidettiin talvellakin aurattuna. Koulumatka taittui monina talvina yhdistelmätekniikalla. Kylliälän aitan räystään alla säilytettiin polkupyörää. Ensin mentiin hiihtämällä polkupyörälle asti ja loppumatka pyöräilemällä. Tästä tavasta lienee myöhemmin varastettu periaatteet urheilussa triathloniin ja yhdistelmähiihtoon. Niissäkin vaihdetaan kulkuvälinettä ja -tapaa kesken matkan. Triathlon ”keksittiin” näet parikymmentä vuotta myöhemmin vasta 1970-luvulla ja yhdistelmähiihto vasta 1990-luvulla.
Kedonperän kansakoulussa oli kaksi opettajaa ja kaksi luokkaa. Alakoulussa oli luokat 1-3 ja yläkoulussa luokat 4-7. Sekä ala- että yläkoulussa opettaja opetti kahta luokkaa kerrallaan. Muut luokat tekivät silloin itsekseen kirjallisia tehtäviä.
Ensimmäisellä luokalla opettaja oli Aulikki Pehkonen. Myöhemmin muita opettajiani olivat Alli Kaukoniemi, Pauli Röynä ja Raimo Jämsä, joka oli innokas koripallomies ja käynnisti Limingassakin koripallon harrastus- ja kilpailutoiminnan. Raimo oli yläkoulussa opettajana ja hänen vaimonsa Irja opetti alakoulussa. Heidän ensimmäisen lapsensa nimi oli Hannele, joka hukkui uintireissulla Temmesjokeen Haaransillan vieressä. Tämä uintipaikka oli meidänkin ensisijainen uintipaikka.
Kansakoulussa oli perinteiset kahden oppilaan pulpetit, liitutaulu, isoja pahvisia kirkollisia ja muitakin kuvatauluja, täytettyjä eläimiä ja iso Suomen kartta sekä puinen karttakeppi. Sitä opettaja käytti myös kurin ja järjestyksenylläpitoon. Puukäsitöitä varten oli höyläpenkkejä ja alaluokan yhteydessä erillinen työkaluvarasto, missä oli melko hyvät työkalut. Ne olivat kroonisesti tylsiä. Tyttöjen käsityötunneilla tehtiin pääsääntöisesti tekstiilitöitä virkkaamalla, kutomalla ja kangastilkkuja neulomalla. Keittiötaitojen opettamiseen ei ollut välineitä eikä tiloja. Kerran vuodessa vaihdettiin rooleja. Poikia opetettiin tekemään naisten töitä ja tyttöjä puolestaan miesten käsitöitä.
Muistankohan oikein oppilaiden nimet:
- Ylärivissä vasemmalta: Eelis Orava, Pekka Mäkelä, Aarne Kauppila, Leino Utriainen, kuka ? , Pekka Hannonen, Reino Yli-Suutari
- Keskirivissä vasemmalta: Raili Hannila, Liisa Kauppila, Eeva Inkala, Helvi Pyhtinen, Hannes Hannila, Matti Utriainen, Seppo Hämeenaho
- Alarivissä vasemmalta: Liisa Hannonen, Sirkka Kallinen, ? Koistila, Tyyne Sallinen, Kerttu Soini, Kaisu Ahola, Liisa Hannila, Kaarina Sallinen, Inkeri Inkala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti